Kun pääsimme metsään lähdimme etsimään sieniä Ninniä ei voinut heti päästää maahan ja se ei pitänyt siitä, kun sitä kannettiin ja siksi se vinkui ja rimpuili, mutta heti kun se pääsi alas se lopetti vinkumisen ja koko lenkin ajan sama juttu jos piti kantaa piipitys alkoi. :) Hyvin Ninni jaksoi, mutta vielä ei viitsinyt eikä olisi varmaan ehtinytkään isojen perään.
Mudit haistoivat joskus varmaankin peuran ja lähtivät sen perään ja Onni mukana. Takaisin tullessa Onni oli aika paljon jäljessä, mutta yritti pysyä vauhdissa mukana. Välillä pysähdyimme kuvaamaan koiria ja keräämään sieniä. Ninni seurasi koko ajan jotakuta, vaikka paljon rohkeampi oli, kuin viimeksi metsässä.
Aiemmin päivällä kävimme mammani kanssa eläinkaupassa ja otimme myös Ninnin mukaan. Pidin Ninniä sylissäni silti, koska kaupassa oli myös muita koiria ja yksi niistä oli kääpiösnautseri. Olimme menneet etsimään minulle syntymäpäivä lahjaa ja olin haaveillut koiranpyöräkorista. Löysimme sellaisen ja mamma osti minulle sen. Minulla oli hauskaa ja Ninnillä! Kiitos paljon mamma! <3
Ninni, oot ihana lutukka:) Vajaa kaksi viikkoa, niin me tullaan moikkaamaan.
VastaaPoistaOnni on sit paras koira löytämään, jos Manta kerran löysi vain nenäliinat.
Hieno kori! Joko Ninni osaa olla korissa?
Miten Ninni voi nukkuu tuossa kuvassa sohvalla !!!!! Elliiiiiiiiiii grrrrr... Sohva on koiravapaa vyöhyke
VastaaPoista