sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Esittely


Olen 12 vuotias tyttö nimeltä Elli. Tässä blogissa kerron koirastani Ninnistä. Olen aina haaveillut koirasta ja olen myös harrastanut agilitya tätini koiraan kanssa, joka on mudi.Meillä oli kyllä aivan mukavaa siellä agilityssä, mutta kun kerran se hölmö valmentaja hieman pelotteli koiraa ja kun se oli vähän arka niin siihen se agility ura päättyi.

Olen ollut jo melkeinpä vuoden lainakoirien pyörittämänä ja ollut agility leireillä ja junior handlerissa ja olenhan minä päätynyt rotukehiinkin. Minun mummillani on valtavan ihana kääpiösnautseri joka on musta hopea ja nimeltään Aatu. Aatua parempaa koiraa saa etsiä. :)

Eräänä kauniina päivänä äitini kyseli minulta olisinko valmis vastuuseen pennusta jos meillä olisi sellainen. Vakuutin äidilleni, että olisin aivan valmiina. Äiti kertoi, että tätini tutulla olisi valkoisia kääpiösnautsereita ja niistä voisimme ehkä neuvotella. Vielä me kyllä neuvottelimme asiasta, mutta kyllä päädyimme laittamaan kasvattajalle viestiä. Katsoimme monta kertaa pentuja netistä ja en malttanut millään odottaa kasvattajan vastausta. Pian kasvattaja vastasikin ja sanoi, että ehdotuksemme olisi mainio.

Ninnin sisarukset
Sovimme kasvattajan kanssa sitten hieman myöhemmin, että milloin minä tätini voisimme tulla katsomaan pentuja. Matka tuntui pitkältä kun ajoimme Turusta Vantaalle. Kun vihdoin saavuimme oli aivan innoissani. Pennut olivat niin suloisia ja niitä oli neljä poikaa ja neljä tyttöa eli aika iso pentue, mutta kaikki olivat rohkeita ja valppaita. Ei tainnut olla pävääkään jolloin en olisi käynyt katsomassa pentuja netistä. Aika kului hitaasti kun odottelimme mikä pennuista olisimeille sopiva. Hieman ennen luovutus ikää meille sitten selvisi, että oranssi pantainen pentu olisi meille hyvä.

Eka ilta omassa kodissa
Kun tulin kerran perjantaina koulusta kotiin ja en saanut mielestäni pentua jota menisimme hakemaan vasta ensi viikon keskiviikkona. Siskoni Alisa joka 8 vuotias sanoi minulle, että menisimme ehkä huomenna hakemaan pentua. Mutta, koska Alisa huijaa minua usein en uskonut heti ja menin kysymään isältäni ja hän vakuutti asian olevan totta! Menin aivan sekaisin onnesta ja pian äitini soitta isälleni, että emme hakisikaan sitä huomenna vaan jopa tänään! Silloin Vantaalle matka tuntui pitemmältä kuin koskaan ennen.

Kasvattajan luona sain pennun heti syliini. Sen nimi oli Jasmin, mutta olimme sopineet, että nimeksi tulee Ninni. Saimme tuttuja leluja, puuroa, nappuloita, tutun patjan ja paljon muuta ja tietysti paperit. Kun lähdimme kotia kohti oli tunne, kuin olisin ollut unessa se oli niin ihanaa. :) Nyt Ninni on ollut meilllä jo pari päivää ja on hirmuisen reipas ja utelias. Meillä on myös vehnäterrieri jolla on selkä kipeänä, mutta pentu ei ole kiinnostanut häntä ainakaan vielä.

1 kommentti:

  1. Kasvattaja täällä ihan liikuttuu kun kirjoitat niin kauniisti unelmasi täyttymisestä :) Kovasti paljon Ilon Hetkiä ja Mukavia muistoja yhdessä Ninnin kanssa!

    VastaaPoista