sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Metsäretki!

Eilen olimme lähi puistossamme hihnassa vähän purkamassa energiaa ja tapasimme pari koiraakin, mutta en päästänyt haisetelemaan, vaikka Ninni olisi kuinka halunnutkin. Tosi reippaasti Ninni tepsutteli perässäni. Remmi ei ollut mikään ongelma, vaikka välillä tarttuikin jalkoihin. Puistoon menoa Ninni oli nukkunut jo kahden tunnin päikkärit, että oli jo aikakin herätä! :)

Tänään Ninni soi minulle hieman enemmän aikaa nukkua. Ruuan jälkeen yleensä pesen Ninnin parran ja harjaan sen, jotta se näyttäisi hienolta ja ettei parta tulisi kellertäväksi. Yksinolo on edistynyt jo vähän. Tänään luin sarjakuvia Ninnin kanssa ja, kun se nukahti lähdin pois Ninni huomasi sen, mutta jatkoi vain uniaan. Läksyjä en voi vielä tehdä lattialla, sillä muuten koulukirjoihini ttulee pieniä reikiä. Myös kengät eteisestä ovat alkaneet hävitä pöydän alle ja crokseihin on alkanut tulla hampaiden jälkiä. Kummalllista? ;)



Aamupäivällä lähdimme metsään ja ajattelimme, että emme olisi kauaa ja emme menisi lujaa jotta Ninni voisi olla mukana. Auto matkalla Ninni vinkui ja tärisi ihmettelin vähän. En voinut heti päästää Ninniä maahan ja se ei pitänytsiitä joten alkoi rimpuilla. Kun se sitten pääsi alas vinkuminen ja tärinä lakkasi. Pysähdyimme kallliolle ja leikimme vähän koirien kanssa. Ninni maistoi haperoa ja sitten sitä alkoi puistattamaan kamalasti ei varmaan enää maistele sieniä. Heti kun otin Ninnin syliin se alkoi vinkua ja täristä. Yhtäkkiä äiti sanoi äkkiä, että ota Ninni syliin. Nappasin Ninnin äkkiä kainaloo. Se oli kai pöllö. Äiti sanoi, että onneksi ne eivät saalista päivisin. Säikähdin vähäsen.

Maistoin haperoa!
Kun lähdimme takaisin kävimme samalla katsomassa yhden sienipaikan Ninni vinkui matkallakin, vaikka sai olla aivan vapaana. Myös vanhempi koiramme Onni oli mukana. Yhtäkkiä toiselta polulta tuli yksi aika suuri jonkinlainen spanieli en ole varma rodusta ja pian tuli kaksi saman laista lisää. Omistaja tuli vasta perästä. Koirat tulivat suoraan meitä kohti. Otin äkkiä Ninnin kainaloon ja sen jälkeen sain äkkiä Onnin niskasta kiinni. Onni näet ei ole muita koiria kohtaan mikään kiltti. Pian koirien omistaja tuli huutaen koiriensa nimiä. Kaikki kolme koiraa kävivät luonani ja Onni yritti haastaa riitaa. Ninni säikähti ja alkoi vinkua ja täristä. Onneksi äiti tuli pian Onnin remmi kädessä ja oli juuri laittamassa pantaa kaulaan, kun Onni lähti kädestäni. Saimme Onnin onneksi kiinni. Ninni säikähti aika kovin, mutta on j ovvarmaan unohtanut koko jutun.

2 kommenttia:

  1. Jännittävää, mutta kivaa varmaan Ninnin mielestä. Siitä piipitys ja tärinä. Pöllö kävi varmaan katsomassa, onko se jäniksenpoika. Kyllä ne voi joskus päivälläkin saalistaa, joten kannattaa pitää Ninni metsässä koko ajan näkyvissä. Pöllön voi pelotella pois juoksemalla sitä kohti kädet levällään ja pahaa ääntä pitäen.
    Onni varmaan katsoi asiakseen puolustaa laumaansa. Kunnon setäkoira!

    VastaaPoista
  2. Pentu kehittyy koko ajan niin koon kuin myös ympäristön havainnoinnin kannalta katsottuna. Joten voi tulla päiviä, jolloin aikaisemmin aivan ilman huomiota ohitse mennyt asia onkin pelottava, kun pentu kokee sen eri tavalla. Joten se on aivan normaalia ja näitä ajanjaksoja kutsutaan usein "mörkökausiksi". Myös se että Ninni on tottunut nyt jo sinuun ja sinun lähellä olemiseen tuo uutta haastetta niihin hetkiin, jolloin Ninni ei saakaan olla lähellä. Ja tosiaan into mennä ja tehdä saa pennun helposti vinkumaan ja tärisemään. Rohkeasti vain kokemuksia hakemaan :) Kiva lukea ja katsella kuvia Ninnin touhuista <3

    VastaaPoista