Mudi tädit ja pyöräkori

Kirjoitan vasta nyt, koska eilen olin niin poikki metsälenkin jälkeen. Tätini Iitu tuli meille kylään ja hänkin omistaa Ninnin, sillä Ninni on meidän yhteinen koira, mutta asuu silti meillä. Iitulla on lisäksi kaksi mudia Liinu ja Manta. Liinun kanssa olen siis harrastanut agilitya, mutta junior handler jatkuu. Ajattelimme lähteä metsään sienestämään kaikkien koirien kanssa ruuan jälkeen!

Kun pääsimme metsään lähdimme etsimään sieniä Ninniä ei voinut heti päästää maahan ja se ei pitänyt siitä, kun sitä kannettiin ja siksi se vinkui ja rimpuili, mutta heti kun se pääsi alas se lopetti vinkumisen ja koko lenkin ajan sama juttu jos piti kantaa piipitys alkoi. :) Hyvin Ninni jaksoi, mutta vielä ei viitsinyt eikä olisi varmaan ehtinytkään isojen perään.

Mudit haistoivat joskus varmaankin peuran ja lähtivät sen perään ja Onni mukana. Takaisin tullessa Onni  oli aika paljon jäljessä, mutta yritti pysyä vauhdissa mukana. Välillä pysähdyimme kuvaamaan koiria ja keräämään sieniä. Ninni seurasi koko ajan jotakuta, vaikka paljon rohkeampi oli, kuin viimeksi metsässä.

Lähdettiin sitten jossakin kohdassa takaisin päin ja juuri ennen, kuin olimme autolla äiti alkoi etsiä taskuistaan auton avainta ja huomasi samalla, että kännykkä (Nokia Lumia 800)  ei ollut enää taskussa! Lähdettiin sitten etsimään sitä. Otin Ninnin syliin, ettei se olisi ihan poikki, mutta ei halunnut olla. ;) Onneksi Manta on hyvä haku koira ja Iitu käski sitä etsimään. Mentiin siihen paikkaan missä oltiin pysähdytty ottamaan kuvia ja siellä se oli ja vieressä nenäliinoja jotka Manta löysi ja Onni meni tuuppaamaan puhelinta. :)

Aiemmin päivällä kävimme mammani kanssa eläinkaupassa ja otimme myös Ninnin mukaan. Pidin Ninniä sylissäni silti, koska kaupassa oli myös muita koiria ja yksi niistä oli kääpiösnautseri. Olimme menneet etsimään minulle syntymäpäivä lahjaa ja olin haaveillut koiranpyöräkorista. Löysimme sellaisen ja mamma osti minulle sen. Minulla oli hauskaa ja Ninnillä! Kiitos paljon mamma! <3